Lähtöö ootellessa

Tänään ois tasan viikko ja yks päivä mun lähtöön, mutta jos sanon et huomenna on tasan yks viikko niin kuulostaa paremmalta, joten huomenna tasan viikko lähtöön. Lento lähtee 6.35 aamulla, kui jees. Paluulentokin on jo varattu! 18. joulukuuta ois tarkotus tulla lomailee kotia ja vähän jouluilee suomalaisittain. Ja sit maybe uuden vuoden jälkeen takasin Englantiin. Tai siis varmasti takasin, mut ajankohdasta ei oo vielä varmuutta!

Huh. Nyt kun oon lähössä meillä alkaa täällä kotona hervoton hulabaloo, kun mun huone vapautuu. Mun veli on jo melkeen raahaamassa mun puolesta huonekaluja ulos mun huoneesta kun se pääsee asustelee tänne, porukat muuttaa sen vanhaan huoneeseen ja mulle jää majapaikaksi aina kun tuun vierailemaan niin... parvi. Portaiden yläpuolelle rakennettu parvi, jossa on verhot toimittaa seinän virkaa. Khuul. No mut ei oo paha. Pahaa on se, etten oikeesti oo viel pakannu tai miettiny mitä otan mukaan tai no pläh. Oonhan mä vähän miettiny mitä kannattaa ottaa täältä mukaan ja mitä voi esim. ostaa paikan päältä mut... Miettimiseen se jääkin. Ja kun pitäis tää koko huone pakata.

 

'No joko matka jännittää' on yleisin kysymys mitä mult on kysytty täs lähiaikoina mun matkaa koskien. Vaikee siihen on mitään vastata, se on vähän sama ku kysyis synttärisankarilta 'No miltäs nyt tuntuu taas vuoden vanhempana'. Mut nyt kun miettii, niin oikeestaan ei mua se matka jännitä, eikä se kui tuun selviimään siel paikan päällä vieraalla kielellä ja niin edelleen, vaan ennemminkin se et kaikki jää tänne. Kaikki. Okeiokei, ehän mä nyt lopullisesti oo mihinkään  muuttamassa, mut vuos on pitkä aika ja oon kumminkin ollu tutus ympäristös tuttujen ihmisten kaa viimeset 19 vuotta mun elämäst.
Eikä tätä tilannetta paranna mitenkään se seikka, että kesä kakstuhattakakstoista on ollu ehkä yks mun elämän parhaista kesistä. Sää nyt on ollu melko hanurist, sen voin sanoo, mut mullon ollu parasta aikaa mun kavereiden kanssa, niin uusien ku vanhojen ja oon nauranu itteni kipeeks - vaikken sitä ois alkukesästä uskonu.

Mul tulee ikävä.

Ensimmäinen postaus

Tästä se lähtee, ensimmäinen postaus! Blogin tarkotus on siis mahdollistaa kaikille tutuille ja vähemmän tutuille stalkkauksen mahdollisuus mun Englannin matkasta. Taustatiedoksi voin nyt ykkösblogimerkinnän kunniaksi ilmoittaa olevani menossa au pairiksi Englantiin Solihulliin. Se on kiva, melkeimpä Espoon kokoinen kaupunki, mukavan automatkan päässä Birminghamista etelään. Alla kartta tukemaan hataraa selitystä:

Mun au pairiudesta semmosta, että en oo kuitenkaan minkään tuntemattoman perheen luo majoittumassa, vaan rakkaan tätini luokse, onneksi! Perheeseen kuuluu myös tädin mies, ja 4- ja 8- vuotiaat tytöt. Just jees! Tarkoitus olisi suunnata Enkkulaan elokuun lopussa tätä vuotta, ja olla siellä ihan kokonainen vuosi! Okei okei, ei ihan kokonainen, mut melkeen, sillä mun mielestä on ihan must päästä jouluksi kotiin, tästä ei tingitä.

En nyt oikeen tiedä, mitä kaikkea tuun syytämään tähän bloginrähjään, kuvia ehkä lähinnä? Olisi ainakin helppoo, kun tää kirjoittaminen ei oo oikeen mun alaa, mut katellaan mitä tästä kehittyy.